Jaa artikkeli

Viron ja Suomen suhteissa riittää vielä tutkittavaa

 

Tuglas-seuran ja Historioitsijat ilman rajoja -yhdistyksen yhteinen seminaari otsikolla ”Suomalaiset Viron historiassa” onnistui hyvin maanantaina 4. marraskuuta Viro-keskuksen tiloissa Helsingin Sörnäisissä. Kolmituntinen seminaari houkutteli keskuksen tiloihin nelisenkymmentä tutkijaa ja historian harrastajaa. HWB:n puheenjohtaja, kansanedustaja Erkki Tuomioja tähdensi avaussanoissaan, että historioitsijoiden pitää voida käsitellä vaikeitakin asioita. ”Jos on pidikkeitä, niistä pitäisi päästä eroon.

Tuomioja on itse kirjoittanut kirjan virolaisen liberaalipoliitikon Jaan To~nissonin elämästä ja Viron itsenäistymisestä. Teos sivuaa myös Tuomiojan isoäitiä Hella Wuolijokea, joka oli virolaispoliitikon ystävä.

Professori Pertti Grönholm Turun yliopistosta kävi seminaarin aluksi läpi suomalaisten tutkijoiden tekemiä Viro-tutkimuksia, joiden historia ulottuu 1800-luvun lopulle. Kaiken kaikkiaan tutkimuksia on yllättävän paljon ja ne ulottuvat keskiajalta nykypäivään. Kylmän sodan aikana oli Grönholmin mukaan tietenkin luonnollista, että tutkimus keskittyi vanhempaan aikaan, kun arkistot olivat suljettuja. Neuvostoliiton hajoaminen mullisti tietenkin kaiken, Grönholm sanoi.

Hänen esityksestään kävi hyvin ilmi, että suomalaisen historiantutkimuksen ns. suuret nimet ovat olleet aktiivisia myös Baltian ja Viron historian tutkijoina.

Professori Martti Turtola kertoi puolestaan kokemuksistaan Viron merkkimiesten Konstantin Pätsin ja Johan Laidonerin elämäkertojen kirjoittajana. Turtolan kriittiset kirjat 2000-luvun alussa suututtivat virolaisia. Maine meni, Turtola sanoi  ja muistutti, että hänet ja Tuomioja nimettiin jopa tiedustelupalvelu FSB:n kätyreiksi.

Turtola kävi lyhyesti lävitse myös Viron historiaa neuvostomiehityksen ajalta. Turtolan mukaan 60- ja 70-lukujen taitteessa oli ”suhteellinen vapaus”, mutta sitten tilanne Leonid Brezhnevin vallan kasvun myötä ilmapiiri kiristyi ja 1980-luvun alussa tuli mieleen, onko tämä kuoleva kansa. Turtola ajatteli kirjoittaa Viron historian, mutta se jäi, kun tilalle tuli marsalkkaMannerheimin ystävän ja työtoverin, kenraali Erik Heinrichsin elämäkerta.

Turtola muistutti, että Viron tapahtumissa virolaisilla oli omakin osuutensa eivätkä ”virolaiset olleet pelkkä objekti”. Puolituntisen esityksensä Turtola päätti kiittämällä kutsusta. ”Se on ensimmäinen 15 vuoteen.”

Virokeskuksen kirjaston- ja arkistonhoitaja tohtori Heikki Rausmaa aloitti muistuttamalla, että 150 vuoden aikana virolaiset ovat olleet paljon kiinnostuneempia Suomen kulttuurista kuin suomalaiset Viron kulttuurista.

Rausmaa muistutti, että virolaiset auttoivat Suomea nälkävuosina 1860-luvulla ja vastavuoroisesti suomalaiset virolaisia hieman myöhemmin. Yhteistyö opettajien kesken oli hänen mukaansa hyvin konkreettista maailmansotien välisenä aikana ja sitten 1930-luvulla ystävyyskoulutoiminta laajentui.

Rausmaa kaipasi konkreettista tutkimusta ja luetteli eräitä muita painopisteitä: Presidentti Urho Kekkosen vierailu Viroon vuonna 1964 ja miten vierailu näkyi julkisessa sanassa kummassakin maassa; Suomen television ja radion vaikutus maakuvaan Virossa ja Suomessa: miten laajaa yhteistyö oli 1980-luvun taitteessa; Suomen valtion tuki itsenäistyneelle Virolle; maiden välinen talousyhteistyö ja miten se on kehittynyt.

Virolainen toimittaja Erkki Bukovski oli seminaarin ainoa virolainen puhuja, jota voi hyvin pitää puutteena. Muitakin ääniä olisi ollut hyvä olla paikalla.

Bukovskin mukaan Viron historian ymmärtäminen edellyttää sitä, että tunnetaan myös Latvian ja Venäjän historia ja tämä näkemys sai seminaarin yleisössä yleistä hyväksyntää.

Bukovski reagoi myös Turtolan esille nostamaan Päts-kohuun ja sanoi, että virolainen media reagoi siinä kohdassa ”vähän yli”. Pätsiäkin voidaan Bukovskin mukaan nykyisin Virossa kutsua petturiksi.

Yleisössä ollut tohtori Pekka Visuri puuttui keskustelussa syksyyn 1939, josta hän on juuri kirjoittanut kirjan yhdessä Eino Murtorinteen kanssa. Visurin mukaan meiltä puuttuu vertaileva tutkimus siitä, miten Suomi ja Baltian maat kohtasivat ulkopuolisen painostuksen Moskovasta ja myös lännestä. Suomi joutui marraskuussa 1939 sotaan Neuvostoliiton kanssa ja Baltian maat valitsivat neuvottelutien Kremlin kanssa.

Loppu on historiaa.

Tuglas-seuran ja HWB:n yhteinen seminaari osoitti, että yhteistyölle on pohjaa ja että yhteistyötä kannattaa jatkaa. Siksi paljon Viron ja Suomen yhteisessä historiassa on tutkittavaa.

Janne Virkkunen
Varapuheenjohtaja
Historioitsijat ilman rajoja Suomessa ry

Search
Close this search box.

Mikäli haluat saada kutsut tapahtumiimme suoraan sähköpostiisi, liitythän tapahtumakutsujen sähköpostilistalle.

PL 54 (Snellmaninkatu 14 c)
00014 Helsingin yliopisto

Seuraa somessa: